Savuavia patoja ja nokisia kerroksia

Posted on 11.7.2011 Kirjoittanut

0



Elokuun lopulla vuonna 1746 Seilin hospitaalin houruinhuoneentontilla syttyi tulipalo. Eräs laitokseen suljetuista naisista lämmitti ruokaa pakarituvassa, ja kantoi tämän jälkeen ruokapadan laitoksen pihamaalle. Kuuma pata sytytti ruohikon ja voimakas luoteistuuli teki pienestä haaverista katastrofin.

Suurpalo tuhosi suuren houruinhuonerakennuksen, pakarin, ”vankipihaa” kiertäneen aitauksen portteineen ja useita talousrakennuksia. Arkisen elämän hetkessä muuttanut katastrofi tapahtui ympäristössä, joka oli Seilille hospitaalille kenties yksi tavanomaisimmista. Kuten yli sata vuotta ennen palon syttymistä, sijaitsi mäellä myös viitisenkymmentä vuotta myöhemmin 1790-luvulla jälleen mittava ryhmä erinäisiä houruinhuoneita.

Yksi houruinhuoneita koskevista ja niitä kenties eniten avaavista lähteistä onkin ironisesti Seilin hospitaaliin vuonna 1795 laadittu palovakuutus. Asiakirjassa kuvaillaan muun muassa houruinhuoneen tontille tehdyssä tarkastuksessa havaitut asiat, jotka koskevat rakennuksia ja näiden kiinteätä esineistöä.

1700-luvun lopulla hitaasti yleistymään alkaneet vakuutusasiakirjat ovat klassisia rakennustutkimuksen lähteitä. Ne päätyvät kuitenkin harvemmin auttamaan kadonneiden rakennusten – siis arkeologien – työtä. Niin perinteisten rakennustutkijoiden kuin arkeologienkin on vakuutuskirjojen avulla mahdollista hahmotella vaikkapa tontin luonnetta, rakennuksia, interiööriä, katerakenteita ja ulkonäköä.

Vaikka vakuutustarkastusta tehneet virkamiehet ovat kiinnittäneetkin huomionsa usein samankaltaisiiin asioihin kuin me, jäljelle

Seilin 1700-luvun lopulta tunnetun houruinhuoneiden tontin paikalla on kohteen arkeologisen kartoituksen jälkeen tehty runsaasti maisemanhoitoa. Tämän kesän tavoitteena kohdetta tutkitaan ensi kertaa laajemmilla arkeologisilla koetutkimuksilla. Kuva: Anne-Mari Liira / Turun yliopisto.

jää lukuisia kysymyksiä. Sijaitsiko Seilin houruinhuoneen tontti aina samalla paikalla? Entä voidaanko rakennukset liittää niitä koskevan kuvauksen perusteella nykymaisemaan? Onko rakennuksia korjattu tai muutettu? Entä mikä oikeastaan oli hourupäisiksi ja heikkomielisiksi kutsuttujen ihmisten eristyslaitos? Minkälaista elämää siellä elettiin ja mitä siitä jäljelle jääneet esinelöydöt voivat kertoa tästä omituisestakin laitoksesta ja sen ihmisistä?

Minä ja Anne-Mari saavuimme tänään Seiliin ja edessämme on kaksi viikkoa arkeologisia kenttätöitä edellä kuvatuissa tunnelmissa. Tavoitteenamme on sijoittaa 1600- ja 1700-luvulta tunnettujen asiakirjojen rakennukset nykymaastoon, ja tutkia niiden luonnetta ja rakennushistoriaa.

Yhtä lailla pyrkimyksenämme on näiden kahden viikon aikana nostaa tämä mielenkiintoinen ja harvoin käsitelty ilmiö, instituutio ja omalaatuinen asuinpaikka hetkeksi laajempaa tietoisuuteen. Toivomme sen arvoitusten ja löydösten kiinnostavan samalla tavoin täkäläisestä kulttuuriperinnöstä kiinnostuneita, kuin se kiinnostaa myös itseämme.

Advertisements
Posted in: Kenttätyöt