Auringon porotusta

Kaivausalueiden kasteluun tarkoitetuille suihkupulloille riittää helteessä myös muuta käyttöä. Kuva: Anne-Mari Liira / Turun yliopisto. Arkeologia.

Helteet palasivat Seiliin parin sadetta lupailleen ja hieman tihkuilleen päivän jälkeen. Kirkkoniemen kuopilla riitti jälleen mukavasti vieraita, jotka löysivät paikalle joko yhteysalus Lintan laiturilta saaren toiselta puolelta tai omilta paateiltaan läheiseltä Kirkkolaiturilta. Opastusta ja kaivuuta siis riitti entiseen tapaan. Auringon porottaessa kuopat edistyivät kuitenkin ihan mukavasti ja saimme ”kiinni” joistakin aiemmin pohdituttaneista ilmiöistä.

Anne-Marin käytännössä katsoen täynnä luuta ja purkumassaa ollut koekuoppa saatiin kaivettua ihmisen muokkaaman kulttuurimaan läpi pohjahiekkaan. Siitä tehtyjen havaintojen perusteella vaikuttaisi siltä, että kumpumme muodostuu ainakin osin melko paksusta laasti- ja tiilimassasta. Lähemmäksi viime vuonna löytämäämme kiinteää tiilimuurin jäännöstä avattu uusi koeoja selkeytti taas tämän rakenteen rajoja kummun toisella puolella.

Mikko ja Juhana pohtivat tämän kesän löydöksiä. Kuva: Anne-Mari Liira / Turun yliopisto. Arkeologia.

Luuta on talletettu löytöpusseihin taatusti useita kiloja. Toivomme, että tämän aineiston osteologisella analysoinnilla, eli luututkimuksella, voisimme saada käsityksen kaikista niistä eläinlajeista, jotka luiden avulla voidaan tunnistaa. Samoin luissa näkyvistä veisten ja kirveiden jättämistä työstöjäljistä voidaan päätellä muun muassa millaisia osia eläimistä on käytetty ravinnoksi ja millä työkaluilla tämä prosessi on aloitettu. Luiden erilaisista ominaisuuksista on myös mahdollista arvioida eläinyksilöiden ikää.

Viime vuonna hankkeessa tutkijana työskennellyt Juhana Ahlamo kävi tänään tutustumassa tämän vuoden tutkimuksiin. Edellisen vuoden löydöksiä oli mukavaa verrata yhdessä uusiin ja pohtia niiden sopivuutta ajatuksiimme tutkimuskohteesta.

Avainsanat: Eläinten luut, luut, osteologia

Posted in: Kenttätyöt