Houruinhuoneen digitointia

Posted on 29.6.2009 Kirjoittanut

2


Toimme viikonlopputuliaisina mantereelta oppiaineen uudemman takymetrin ja aloitimme jo sunnuntai-iltana mittaamaan vanhan ”houruinhuoneen” ja kalliohakkausten ympäristöä. Takymittaamisen taustalla oli paitsi tahto päästä puuhaamaan digivälineistöllä, myös testata paikallisella koordinaatistolla kartoittamista nopealla tahdilla etenevässä inventoinnissa.

Homma sujuikin melko mukavasti ja saimme sunnuntai-illan ja maanantain aikana mitattua yli 800 pistettä. Muun muassa kallioihin 1700- ja 1800-luvuilla hakatut kuvat ja nimikirjaimet sekä alueen topografialle keskeiset kalliopaljastumat ja maaston kumpuilevuus dokumentoitiin takylla. Lopputulos oli melko hyvä ottaen huomioon rajallisen ajan. Vähemmälläkin vaivalla alueesta olisi saanut monin verroin käsin sketsaamisen tai peruskartan kanssa sähläämisen voittaneen asemapiirroksen. Vastaavissa, noin 10-20 aarin kohteissa takymittaaminen omalla koordinaatistolla ja nopealla, neulapohjoisen kautta tehdyllä asemoinnilla voisi olla todella työekonominen menetelmä.

Takymetri.

Vuoden 1811 kartassa mäelle on merkitty käytöstä poistunut ”ikivanha” neljän houruinhuoneen alue, jonka rakennusten perustukset saatiin todettua melko vaivattomasti kartoituksen yhteydessä. Illan suussa yhdelle rakennusta merkitsevälle kummulle avattiin pieni koeruutu, joka paljasti ladotun tukikiveyksen päälle tehdyn peruskiveykseltä vaikuttavan rakenteen. Illalla työhuoneella takyn tieto siirrettiin paikkatieto-ohjelmistoon ja vanha kartta saatiin asemoitua sen päälle. Vuonna 1730 valmistuneen houruinhuoneen varsinaisen päärakennuksen piirustukset ovat säilyneet ja huomenna onkin mielenkiintoista nähdä, ovatko pohjapiirrokseen merkityt leivinuuni ja lämmitysuunit todettavissa niiden oletetulta paikalta.

Liidulla vahvistettu kalliohakkaus.

Kivirakennetta koekuopassa. Kuva: Juhana Ahlamo / Turun yliopisto. Arkeologia.

Mainokset
Posted in: Kenttätyöt