[d]en 26 Martii instälte sig underskrefven Directeur och första Landmätare, genom des lagligen tilförordnade tjenste med hielpare, Landtmäteri Auscillanten Carl Johan Ezelius, å Sjählö Hospitals hemman i Nagu Sockn, Wirmo Härad och Åbo Län af i ödmjukt följe af Högvälborne Herr Baron Landshöfdingen och Riddaren Knut von Troils den 14 November förledit år gifne Respective förordnande afmäta, beskrifva och på Charta affatta ägorne under Hemman, med dertill hörande holmar.
Turun lääninmaanmittarin Johan Tillbergin (1756-1826) yhdessä maanmittausauskultantti Carl Johan Ezeliuksen (1780-1842) Seilin saarelle tekemästä kartoitusmatkasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta. Turkulaisen tinanvalajamestarin poika ja urallaan korkealle edennyt Tillberg oli tuolloin viisissäkymmenissä ja hänen apulaisensa, harjoittelija Ezelius häntä yli 20 vuotta nuorempi. Työpari aloitti mittaamaan Seilin ja sen lähisaarten rantaviivaa jäältä käsin ja siirtyi huhtikuussa 1811 kuivalle maalle. Syksyllä työtä jatkettiin tilan maiden ja lukuisten maatilkkujen mittaamisella, laskemisella ja kartan selitteen laadinnalla.
Tuloksena syntyi kaksiosainen Seilin tiluskartta, Chartan öfwer Sjählö Hospitals hemmans Ägor. Tuloksesta huokuu nuoren suurruhtinaskunnan maineikkaimpiin kuuluneen maanmittarin kokemus. Laittamatta konttejaan edes nuoren Ezeliuksen saatikka tirehtööri Tillbergin saappaisiin – sellaisen ollessa sekä mittaustaitojen suhteen että nykypäiväänkin verraten karkeata liioittelua – herättää kartan selitteen tarkastelu heti tuttuja tuntemuksia. Samoissa maisemissa vieraillen sitä tässä hyttysiä taltutetaan – ja melkeimpä samoista syistä.
Tutkija Sinikka Joutsalmi on tarkastellut Tillbergin karttaa hänen vuonna 2008 Museoviraston rakennushistorian osaston aikakauskirjaan laatimassa artikkelissaan. Aikakauden hospitaaliyhteisön kuva piirtyy varsin hyvin maanmittarin tarkkaan paikalleen mittaamissa tonttirajoissa ja rakennuksissa, sekä näistä edelleen tehdyissä tulkinnoissa. Joutsalmen tarkastelussa yksityiskohtia pursuava kartta muuntuu hyvin myös saaren 1800-luvun alun agraarin maiseman vertaamiseen nykypäivän tilanteeseen.
Seilin arkeologia -hankkeessa Tillbergin kartta on osoittautunut loistavaksi apuvälineeksi paitsi 1800-luvun alun rakenteiden paikantamiseksi myös saaren varhaisemman maankäytön tutkimiseksi ja mielenkiintoisten kohteiden löytämiseksi. Kartat ja vanhat asiakirjat ovatkin nykyisin merkittävä osa historiallisen ajan arkeologian tutkimuskenttää siinä missä ”aineellinen kulttuurikin”. Tavanomaisesti arkeologit ovat perustelleet tämän historiantutkijoille muinoin paradoksaalisen ajatuksen vetoamalla lähteiden kriittiseen arviointiin.
Tieteenalat ovat lähentyneet toisiaan uudelleen 1990-luvulta lähtien. Ajassa ja paikassa sijaitsevien esineryhmien muodostamien abstraktien ”kulttuurien”, siis varsin epäinhimillisistä esineistä ja fyysisistä rakenteista muodostuvien ryhmien, onkin alettu nähdä luovan ”luettavissa olevan” rinnakkaisen aineiston arkistoissa säilytettäville aikalaiskuvauksille.
Lisäksi asiakirja-aineistojen ongelmaksi tunnustetaan usein niiden kyvyttömyys kertoa ilmiöistä, joiden ei dokumentteja laatiessa koettu olevan riittävän merkityksellisiä. Näinpä erilaiset vähemmistöt ja vailla poliittista tai taloudellista valtaa olleet ihmisryhmät, kuten naiset, lapset, vanhukset tai vaikkapa juuri hourupäiksi tulkitut ja lepraa sairastaneet henkilöt jäävät usein kuvailuissa vähemmälle huomiolle. Tai vaille suunvuoroa.
Vuoden 2011 koetutkimusten kohteina ovat "4:a urgamla och obrukbara dårhus" (alalaidassa; m), sekä valvojan tontti rakennuksineen ja kasvimaineen (ylhäällä; 30-34). Ote Johan Tillbergin vuonna 1811 laatimasta Seilin tiluskartasta. Kartta: Kansallisarkisto.
Seilin tiluskarttaa laatiessa tärkeää oli huomioida taloudellisesti tärkeitä seikkoja, kuten viljelys- ja niittymaiden kokoja ja niiden omistussuhteita. Tillbergin ja Ezeliuksen vieraillessa Seilissä, kartan selitteeseen kirjattiin myös paljon paikkoja, henkilöitä ja luontoa kuvaavia tietoja. On kuitenkin muistettava, että tiluskartta on tarkkaavaisen dokumentoinnin tuloksenakin vain tietyn ryhmän tilauksesta muodostama kuvaus Seilin saaresta lyhyenä, lähes ohi kiitävänä ajanjaksona.
Saari voitiin jo tuolloin aivan kuten nykyäänkin ymmärtää monista erilaisista lähtökohdista. Sama pätee toki myös esineisiin ja rakennuksiin, sekä näiden jälkeensä jättämiin löytöihin. Arkeologin onkin, siinä missä muidenkin tieteenalojen toimijoiden, muistettava riippuvuutensa nykyajassa ja menneisyydessä tehdyistä vaikutelmista ja koetettava paikantaa itsensä tässä verkossa. Tässä suhteessa emme erotu sen enempää historioitsijasta kuin vaikkapa taloustieteilijästä.
Siirrymme kesällä 2011 Seilin saaren nykyisen Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusaseman ympäristöön. Paikan maisemaa hallitsi 1700-luvun loppupuolella erinäisten houruinhuoneiden ja hospitaalin käsityöläisten ja hallintomiesten asumusten muodostama kokonaisuus. Tillbergin kaksisataa vuotta sitten alueelta kokoama tieto vihjaa, että tulemme kesän aikana tekemään täällä lukuisia mielenkiintoisia pohdintoja ja havaintoja.
Lainaus alussa Johan Tillbergin laatiman Seilin tiluskartan selitelehden Beskrifning Til Chartan öfwer Sjählö Hospitals hemmans Ägor, i Nagu Sokn, Wirmo Härad och Åbo Län johdantotekstistä. Kansallisarkisto.
Joutsalmi, Sinikka (2008). Seili, Turunmaan saariston helmi. Katsaus kulttuurimaiseman historiaan. Marja-Leena Ikkala (toim.) Museoviraston rakennushistorian osaston aikakauskirja 2: 141-155.
Anne-Mari Liira
Mikko Helminen
Seilin arkeologia 
Posted on 14.6.2011 Kirjoittanut Mikko Helminen
0